Ekan viikon pudotus hämmentää vieläkin. Olisin luullut että tulos olisi ollut plus miinus nolla.. Mutta olen tietty onnellinen tästä tuloksesta! Siitä motivoituneena aloitinkin päivänä eilen ja tänään puurolla ja mustikoilla! Eilenkin se piti nälän poissa pitkään ja koko eilipäivä meni aikas hienosti. Söin mä pienen jäden jälkkäriksi, mutta muuten söin terveellisesti ja join vettä. Saisipa tän motivaation nyt pidettyä yllä!

Eka viikko meni ihan hujauksessa! Ei tosin niin kuin olin syömisteni kanssa ajatellut, mutta meni kuitenkin. Pudotusta 800g, joka on kuin liian hyvää ollakseen totta. Karkkeja ja suklaita en täysin pystyny sivuuttaan, mutta aika hyvin kuitenkin. Äitienpäivä meni mässäillessä, ja menkat toivat oman ruoanhimonsa.. Mutta tämän kannustamana on hyvä jatkaa!! Ens viikolle tavoitteeksi ainakin kolme pitkää lenkkiä koirien kanssa, ja täysin karkiton ja suklaaton viikko. Kun nyt noikin oppisi jossain vaiheessa..

No ihan hyvin ei oo tää painonpuotusoperaatio alkanut. Olen mä pieniä muutoksia tehnyt, ja karkit olen onnistunut melkein kokonaan jättämään kauppaan. Mutta semmosta kunnon ekan viikon alkupudotusta en ikävä kyllä ole saanut aikaan.. Mutta jos ajattelee positiivisesti, niin luultavasti en ainakaan ole LIHONUT vaikka tässä on mässytelty jos mitäkin herkkuja mummoloissa kiertäessä.. Keskiviikkona sitten nähdään mikä on tuomio.

No niin. Virallisesti eka "laihispäivä" takana, ja mitä olen tehnyt erilailla? No ainakin olen juonut litran vettä päivän mittaan (ennen ehkä lasi tai kaksi maximissaan), otin töihin eväät ettei tule hirveä nälkä, ja juonut makeanhimooni pepsimaxia. Siinä se sitten olikin.. Olen syönyt ihan tavallista ruokaa enkä päässyt lenkillekään vaikka niin suunnittelin. Jalka hittolainen alko vihotteleen eilen illalla, joten en uskaltanut lähteä mihinkään.

Mun laihdutushistoria on ollu värikäs. Lapsuudesta asti olen kantanut mukanani vaihtelevan määrän ylipainoa, ja väitänkin että suurin syy mun läskeihin on se, että oon tunnesyöppö. Joka pikku vastoinkäyminen muka oikeuttaa avaan suklaalevun tai karkkipussin. Ja jos ei oo karkkia, niin keksit ja jugurtit tai leivätkin käy, ihan sama jos vain saan sen pienen tyytyväisen olon hetkeksi itselleni. Ihmismieli on sitten kummallinen.. No paino on jojotellut koko ajan. Laihimmillani olin kai esikoisen jälkeen kun pudotin ekaa kertaa Painonvartijoissa painoa, muistaakseni parikymmentä kiloa. Mutta kummasti se hiipui takaisin, ja toisesta lapsesta jäikin sitten vielä enemmän. Senkin jälkeen olen saanut painoa pois, mutta aina se on tullut takaisin kuin varkain.. Stressaava työ, haastava parisuhde ja möröt menneisyydestä, siinä syyt mussutteluun. No mutta jospa se tästä taas iloksi muuttuisi, ja saisin jo kesäksi viisi kiloa pois. Syksyyn mennessä jos olis miinus 10 kiloa, se olis upeeta! Ja sitten ajan kanssa se kolmekymmentä, ihan turha tässä vaiheessa alkaa kasaamaan hirveitä paineita ja tavoitteita, kun sitten masentuu kun ei nopeesti välttämättä lähdekään.

Alan nyt tutustumaan muihin kanssasisarien blogeihin ja etsin vertaistukea. Kuka osaakaan paremmin tsempata kuin toinen samassa tilanteessa oleva!